Nonniin, johan siitä on jo aikaa kun oon saanu jalkani taas kerran tukevasti Suomen kamaralle. Täytyyt todeta, että mitä kauemmin aikaa Sporen-seikkailusta kuluu niin sitä enemmän se aika vaan tuppaa kultaamaan niitä muistoja ja välil vanhan tekis mieli lentää takas sinne suuntaan vähän fiilistelee... Ihan ymmärrettäväähän tämä on ja normaalia?!? Toisaalta Heidi oli sitä mieltä ettei sen ihan äkkii kyl tekis mieli lähtee takas. Koitan täs ny kuiteski vähän kertailla niit tunnelmii mitä oli kun Suomeen palasin maaliskussa 2010.

Tärkeintä oli että Rubbe selvis ehjin nahoin kotiin!

Matka itsessään meni ihan suhteellisen kivuitta. Mitä nyt tietenkin oli ihan hullu väsy ja puutuminen. Kaikki se jäi nopeesti takas kun Helsinki-Vantaalla oli vastassa isi ja äippä :D Ihan parhautta!! Oli siis NIIN ihana nähdä porukoita pitkästä aikaa! Itkuhan siinä tuli, mutta tietenkin hyvässä... Olin muuten nähnyt unta aijemmin että kentälle mua vastaan ei tullut kun siskon ihana pikkujapsi-Tuike joka oli ihan tärpättämäs lentokentän ihmeissä eikä se ees tunnistanu mua. Onneks uni ei käyny toteen... lentokentäl ei muuteskaa saa varmaan koirat juosta vapaana ;)

Faktahan oli se, että Sporen +30 asteen helteistä laskeutuminen pkl-seudun pikkupakkasiin oli pienoinen shokki. Ite kyl naitin ihan tosissaan siit ettei tullu het ällöhikipaskaolo kun astu pihalle vaan oli oikeesti raikasta! No äkkii siin olis tietty tullu oikeestikin tuskasen kylymä ellei äippä olis tuonu mulle paksumpaa takkia ja Ugg-saappaita <3

Kinoksia, kinoksia...

Kotiin Laukaaseen päästyäni tietenkin näin rakkaan siskoni Riikan, hänen sulhonsa Vesan ja heidän koiraleidinsä Tuiken ja Viiman!!! Ihanaa-ihanaa nähdä kaikkia taas! Ja päästä rapsuttelee niit sulosii koiruuksia! Tuike ei alkuun muka tahtonut tunnistaa mua vaan oli vähän arka, siis niinku jonku pari minsaa, mut sit taas oltiin ylimpii ystävii. Viima oli itse ihanuus heti alkuun ja sain paljon koirapusuja! Äkkii siin kotiutu kun sai äipän ruokaa, pääs happihyppelee talvisessa kotimaisemassa ja sai saunoa. Arki tuli vastaan kans aika nopeeta kun olin delegoinu iskälle mulle vuokrakämpän hommaamisen ja hänhän oli tehny työtä käskettyy ja mua odotteli Rautpohjas sellanen tyhjä pieni 25m2 yksiö.

Mie ja mummo (isänäiti)

Päätettiin sit iskän kaa lyödä kaks lintuu yhdellä kivellä ja lähtee Tornioon moikkaa mummoa sekä käymään Haaparannan Ikeassa etsii kämpille huonekaluja. Oli todella onnistunut reissu pohjoiseen: mummoa ja Eija-tätiä oli huikeen kiva nähdä ja esitelmöidä heille Sporen reissun saldoa kuvin ja videoin. Myös Ikeasta löyty paljon kaikkee kivaa omaan kämppään. Täydensin asuntoon tulevaa tavaramäärää sitten vielä "pakollisella" elektroniikalla ja keittiökoneilla. Mukavasti ja nopeestihan sitä sit opiskelija on taas peeaa ja velkaantunut. Hyvin mukavaa oli kun Riikka oli järkänny mulloe tervetulo-bileet joissa oli sit kamuja joita oli myös kerinny olla jo ikävä. Ilta oli vallan hauska ja meni myöhään.

Edellisen asukkaan jättämät "yllärit" kaapin takana.

Huhtikuussa pääsiäisen jälkeen palasin takas töihin ja sain samaan syssyyn hommattua itselleni työharjoittelupaikan syksyksi.  Kesäkuussa pääsin sitten muuttamaan isompaan ja halvempaan yksiöön Koasille, Humppaan :D, joten pikkuhiljaa elämä vaan normalisoitu ja Singaporessa oleminen alkoi tuntumaan vain kaukaiselta muistolta. Hienolta muistolta. Sen hirveen lumimäärän sain kokea myös nahoissani pihaa kolatessani muta onneks kuitenkin kesällä oli täälläkin kelit ihan Sporetasoa.... olispa vaan se ruokakin tääl yhtä halpaa.

Nyt sit onkin jo syksy. Kaks viikkoo sitten alotin tän työharjoitteluni Jyväskyläs sellases firmas ku Ace Revolutions: www.acerevolutions.com/ Oon tykänny mielettömästi olla täällä, eteenkin kun muu harkkariporukka on mielettömän mukavaa sakkia. On ihan huikee ero edelliseen työpaikkaan verrattuna. Kohta alkais koulussakin ne pari vikaa pakollista kurssia mitä on jääny suorittamatta. Niin ja karatea oon koittanu käydä muksimassa taas vaihteeks. Ettäpä tällaista, elämä on!