Siis WAU! Yli 1000 vierailijaa miun blogissa! On muuten aika mahtavaa! Vaikka uskon, että tosta luvusta suurinosa on jotain ihan random nettisurffailijoita, joita ei edes yhtään oikeesti kiinnosta miten mulla menee... mutta no jos ees yks jaksaa lukee ja sitä kiinnostaa niin se olkoon tarpeeks. En mie oo kuitenkaan ahne paskiainen, vaik monet niin luulee ;)

Mutta siis ajatellin omistaa taas yhden luvun blogistani keroakseni koulunkäynnistä täällä ja olenhan omistanut yhden jos toisenkin luvun elämästäni muutenkin koulunkäynnille. Täällä kaikki tuo vaiva ja koulunkäynninriemu on ainakin Suomeen verrattuna satakertainen.

Minä ja Heidin taiteellinen näkemykseni minusta

No meillähän tuo maanantai on päivistä pahin. Koulua on aamu ysistä ilta kuuteen, mutta siis eihän se kata mitään luentoja tai niinku oikeeta koulunkäyntiä vaan meininki ja olo on kuin jossain iltapäiväkerhossa. Tää aika on meille sitä varten et voidaan tehdä läksyjä! Siis meillehän on Suomes opetettu et läksyt tehdään kotona ja niin me tääl tehdäänki. Se tarkoittaa sitä et me istuksitaa täällä pyörittämässä peukaloita tai askartelemassa tai piirtämässä tai muovailemassa... siis mtäh? Onko tää oikeesti ammattikorkeakoulu?

Heidi ja minun silmä!

Rahaa täällä menee koulunkäyntiin enemmän mitä mulla on ikuna menny. Tääl joutuu siis päivittäisen kouluruoan lisäksi tuhlaamaan rahojansa noihin askarteluvälineisiin, taidetarvikkeisiin, tulostusmaksuihin, tietokonetarvikkeisiin, koulukirjoihin jne. jne. Ei oo helppoo ei vaik hinnat on puolet halvempii ku Suomessa, mikä kyl pistää aattelee et miten näil meidän 17-vuotiailla luokkatovereilla on varaa. Taita olla pappa betalaria niillä.

Mie ja miun silmä

Vielä mikä on niin kivaa täällä on tää hullu kuri. Tokihan kuria pitää lastentarhassa olla ja kun luokkatoverit on lapsia niin sit kurikin on sen mukainen. Meillä vaihto-opiskelijoina ja täysikäsinä ei kuitenkaan ole mitään erivapauksia kurin suhteen. Eli muutamia mukavia sääntöjä: jos oot myöhässä yli 15 min tunnilta niin sulle merkitään poissa-olo koko päivästä, jos oot poissa ilman lääkärintodistusta niin sulle tulee nollamerkintä ja jos niit on liian useita niin tulee hylsy koko kurssista, jos palautat annetun kotitehtävän myöhässä niin sulle tulee hylsy koko työstä. Ettäs tällasii kevyitä pienii juttui.

Rubbe pääs mukaan kouluun ja voi pojat ku se olikin iloinen!

Opiskelu otetaan täällä siis NIIN tosissaan ettei mitään rajaa. Huomaa kyllä että tää on suoritusyhteiskunta. Pakko on kouluttautua hyvillä tuloksilla hyvään ammattiin ja tienata elanto itelleen sekä lapsilleen että myös sit pitää huolen omista vanhenevista vanhemmistaan. Jos siitä kelkasta tippuu niin joutuu yhteiskunnan ulkopuolelle ja syrjäytyy. Sellaset ihmiset on sit niitä jotka tääl aamusta iltaan päivästä päivään lakaisee katuja tai siivoaa pöytiä foodcourteissa. Esimerkiksi nyt kun Jordanilla on koeviikko niin se ilmotti ettei se sit kerkee näkee meitä ollenkaan.

Minä, Rubbe ja Heidi pitämässä pelipresentaatiota luokan eessä

Pienempiä kotitehtäviä tulee kokoajan, joiden lisäksi on sitten niitä isompia projektitöitä ja assignmentteja. Eli periaatteessa hommia riittää aina viikonlopuiksi ja lomien ajaksi tosi mukavasti. Suomen päässä ei tällasta määrää hommia annettais opiskelijan harteilla loppuunpalamisen pelossa. Tääl ei moisia murehdita. Vaikkakin itsemurhaluvut opiskelijoiden keskuudessa kasvaa kokoajan kun porukka on hieman stressaantunutta niin se on vaan "luonnollista poistumaa"  ja sitä populaa vaan riittää kyl niidenkin paikoille.

Yhteenvetona vielä loppuun kertoilen semmoista että oikeesti tääl ketuttaa aina todella paljon tää koulussa olo, nää tehtävät stressaa jatkuvasti ja sitten kun kunnollisia työkaluja tai ohjeita ei oikein tunnu saavan mistään. Opettajilta ei saa liikaa kysellä ku ne ärsyyntyy ja tivaa et: eiks teil oo kavereita luokalla?!? No siis nää lapset on edelleen kauhuissaan meistä ulkomaan elävistä. Muutamat hassut puhuu meille silloin tällöin. Lähinnä puhutaan siitä miten ahdistaa ja rassaa nää koulutehtävät. Ei täällä olla ystäviä tekemässä... näköjään :S