Olipas ihana viimonen viikko Sporessa. Alkuviikko meni viimoisissa karate-treeneissä ja vietellen viimoisia hetkiä kavereiden kanssa ihastellen Singaporen nähtävyyksiä, mutta niistä lisää myöhemmin.

Itse asiaan: Olimme varanneet matkan Kuala Lumpuriin, jonne suuntasimme linja-autolla keskiviikkoaamuna. Matka-aika oli reilu kuusi tuntia ja herätys aamulla joskun kuuden aikoihin. Sateen saattelemana suuntasimme kohti Maleasian kuulua pääkaupunkia.

Malesiaan matkataan tyylikkäänä luksusbusseilla!

No eihän siinä. Hyvin nukutti bussissa joten maisia en päässyt ihailemaan. Malesian tuntien siellä olisi näkynyt puita. Kuala Lumpuri taas oli aikamoinen epeli kaupungiksi. Singaporeen verrattuna sotkuisempi, meluisampi, saasteisempi ja kaaottisempi. Yhtä kuuma oli mutta ei läheskään niin kostea. Ihan hyvin puikkelehdimme matkatavaroiden kera taksiin ja hotellille.

Kuala Lumpurin juna-asemat ja junat ovat kämyisiä Sporeen verrattuna... ja huntunaisia täynnä.

Hotellilla emme kauaa kupanneet vaan suuntasimme syöpöttelemään läheiselle ostarille. Ruoka kun on vielä halvempaa kuin Sporessa niin pakkohan sitä oli lisäkiloja ahtaa vyötärölle. Pian syönnin jälkeen vuorossa olikin sightseeing retki ala Jordan eli Petronas Towers ja vielä isompi Kuala Lumpur Tower.

Tässäpä nää, kaksoistornit.

Tornit löyty yllättävän helpolla. Ne jotenkin pisti silmään tossa kaupunkikuvassa. Muuten tuntu et koko city sentteri oli vaan täynnä hotelleja ja länsimaalaisia turisteja. Niitä pyöri muutama näiden tornien kupeellakin.

Joku nolona turisteilee tornien edustalla.

Petronas tornien näköalapaikalle ei sit menty ku se ois maksanu liikaa ja se ei olis kuitenkaan ollu NIIN korkeella, ainakaan Jortsun mielestä, joten suuntasimme vielä korkeempaan torniin jonne makso vielä enemmän sisään... mutta ainakin samaan hintaan kuuluin kakkukahvin pyörivässä näköalaravintolassa.

Aika muikeat maisemat kakkukahveille, eikös juu?!?

Kaiken kaupoissa ja nähtävyyksissä juoksentelun jälkeen oltiinki jo niin puhki että kävimme vain syömässä iltapalaa ja ihailemassa Time Squar ostarin sisällä olevaa huvipuistoa. Sitten hotellille nukkumaan. Seuraavalle päivälle olisi vuorossa reissu vuorille.

Vuoristoon pääsee mukavasti viimeiset 3 kilometriä kaapelihissillä...

Tiedoksi kaikille: minä pelkään korkeita paikkoja. Olin siis syvästi iloinen kun päätimme ottaa noin 20 minuuttia kestävän kaapelihissimatkan ihan korkeimpiin korkeuksiin mitä lähistöllä oli, eli Genting Highlandsille. Siellä oli kuulema huvipuisto jossa olisi mukava käydä. Toivoin vain että hengissä pääsisi sinne asti.

Huvipuisto pilvien ympäröimänä ja sitten se Space Shot!

Itse huvipuisto ei ollut järin kummoinen mutta nautimme Heidin kanssa täysin rinnoin vuoriston viileästä ilmastosta ja kauniista maisemista. Vähän me hurviteltiinkin kun ei maksanu ranneke juuri mitään. Kotiinpaluupäivä oli edessä, joten palasimme takaisin KL:n ostareille kaunistumaan ennen paluuta hotellille ja lepoon.

Heidi ja Jordan iloisina Space Shotin jälkeen. Miuta ei naurattanut.

Okei kotiinpaluu ei sujunut ihan niin helpolla vaikka lensimme takaisin vain noin tunnin. Meinasimme nimittäin myöhästyä koneesta. Onneksi vain meinasimme. Pääsimme siis takaisin koti-Sporeen ja viettämään viimeistä viikonloppua.

Tätä blogitekstiä kirjoittelen siis jo lentokentältä. Viimoiset terkut kirjaan varmaan jo kotoa Suomesta. Kohta siis nähdään!