Eli viimosia hetkiä Singaporen maisemissa ajattelin tässä nyt kertailla kaikkien teidän huviksi ja iloksi.

Eka pitää sanoa, että paniikki oli aikamoinen. Yhtäkkiä kolahti et ihan kohta sitä joutuu tai siis pääsee vaihtaa maisemaa ja Spore jää taakse ainakin kohtalaisen pitkäksi aikaa jos ei lopullisesti.

Oli siis pakko ottaa ilo irti jokaisesta hetkestä. Carpe diem meiningillä ihmettelemään kaikkea mitä viä kerkeis. Ohjelmassa siis ainakin paljon kaikkia herkkuruokia, Singapore Flyer, kalaisa jalkahoito ja japanilainen illanvietto.

Tältä näyttää tyhjä Singaporen Flyerin koppi.

Päätin lähteä karatekaverini Gadin kanssa maailman suurimpaan ja kenties kuuluisimpaan (no ei ny varmaa muiden ku sporelaisten mielestä) maailmanpyörään, eli Singapore Flyeriin. 165 m korkealla käytiin. Sinisellä valolla valaistulla kopilla kierrettiin pyörä 20 minuutissa, ihailtiin maisemia ja oltiin vaa. Hinta oli kipeästi 15 euroa siittä lystistä.

Näistä maisemista kelpas nautiskella! Piti oikein äipälle soittaa!

Tiukan pyörän jälkeen otettiinkin sitten 10 minuuttia rentouttavaa kalakylpyä. Sellasii pikkusia kaloja altaassa jotka sit syövät sun jaloista kaiken kuolleen ihon ja muut epäpuhtaudet. Mulla vaan sattu olemaan jalassa sellanen sievoinen haava josta pikku kalaset söivät kaiken ruven irti ja sitten se vuoti verta ku syötävä... nimenomaan niiden kalojen syötävä. Ne alkoivat ihan riehaantumaan siittä haavasta ja verestä. Enää ei ollu kiva jalkakylpy vaan kivulias. Se loppu siihen. Tämän jälkeen vasta paikan henkilökunta kerto ettei saa laittaa jalkoja kalojen syötiks jos ne on haavasia. Pikkuvika!

Onneks mie en vähästä hätkähdä vaan laitoin vaan laastarii jalkaan ja porskutin eteenpäin. Vuorossa oli Kuala Lumpurin reissu ja sen jälkeen muun karateporukan kanssa japanilainen lounas sekä karaokea.

Lounas oli japanilainen buffa jossa sushit ynnä muut japanilaiset ihmeherkut mennä viiletti ympäri ravintolaa liukuhihnalla. Siitä sitten sai napsia mieleisensä setit pöytään ja mussuttaa parempiin suihin. Rohkeesti maistelin ainakin ankeriasta, mustekalaa, tonnikalaa, sushia eri muodoissa ja paljon sakea!

Japanilaiset herkut on samanlaisia kuin ko. maan asukit, eli pieniä ja ihmeellisiä!

Ehkä juuri tuon saken syystä tai ansiosta lounas venyi kolmituntiseksi. No oli osasyyllinen myös olut. Onneksi kyseiset ilojuomat vain avasivat sanallista arkkua ja lauluvirettä, sillä seuraavaksi oli vuorossa reilu kolmen tunnin karaoke-maratooni. Ihan kivaa oli, mutta todettakoot että laulajista kaikki muut paitsi suomalaiset osasivat ihan oikeesti laulaa. Minun ja Heidin laulu meni siinä rääkyessä ja siis alkoholin piikkiin... ehkä saimme sympatiaa ja myötähäpeää ainakin jos ei sitä ihailua ja kunnioitusta. Ainakin olimme ikimuistoisia!

Nämä ovat niitä hyviä laulajia... ja hyviä karatekoja!

Okei... japanilaisesta illanvietosta toipuneina huomasimme että päivämme Singaporessa olivat jo lähes luetut. Loppuaika meni paniikkiostoksia tehdessä ja muuten vaan panikoidessa. Ainakin matkalaukkujen pakkaus oli urheilujali jo itsessään. Ylipainoa laukussa reilu 7 kiloa ainakin eikä meinannu mennä kii muutaku päällä istumalla. Lopulta menivät laukut kii ja saatiin ne Suomeen asti.

Uuh! Ihana-IHANA Carl's Junior hampurilainen! Takuulla ehtaa tavaraa eikä mitää lightia!

Kyl täytyy todeta et olo lentokentällä oli jo vähän haikea. Kyl oikeestikin tulee ikävä joitain juttuja. No ei koulua, mutta ainakin niit kavereita joita sain... niin ja tota halpaa ruokaa! Säätilaa en kaipaa vaik nyt tääl Suomen räntätuskassa saankin vaeltaa. Niin ja mikä tärkeintä: kurssit meni läpi! Ei siis ollu ihan turha reissu noin akateemisestikaan katottuna!

Ihan pikkuruinen banana split meillä... ihana oli!

Kiitos paljon kun ootte jaksanu seurata mun blogia näin sankoin joukoin. En lupaa et tää on viimonen kirjotus... jatkoa siis saattaa seurata hamassa tulevaisuudessa. Olkaa valmiit ja olkaa hyvät tällä erää!