Haudi vaan taas. Pahoittelen, etten ole paljoa tänne taas tekstiä tuottanut, mutta syyt siihen ovat selvät: joko a. Mitään ei ole tapahtunut tai sitten b. Netti on ollut niin hidas ettei tänne ole saanut kuvia tai muutakaan sisältöä ilman totaalista hermoromahdusta tai c. Minulla on oikeesti ollut vain niin paljon tekemistä, etten ole kerennyt ajattelemaan koko blogia. Voisin tohon todeta ettei vaihtoehto c. ole oikeastaan mahdollinen, jollei "paljon tekemistä" käsitä sitten kouluhommia ja karatea.

Karate veikin leijonanosan mun viikon 47 ajasta ja todellakin ainakin ajatuksista. Lauantaina 21.11 oli nimittäin tuossa meidän koulun liikuntahallissa singaporelaisten karateseurojen välienselvittely aka. karatekisat. Miun SP Karate klubin valmentaja oli sitä mieltä, että mun olis parempi mennä kisaamaan avoimeen sarjaan niin kumitessa (= ottelua) kuin katassakin, ( tarkoittaa sellaista liikesarjan esittämistä). Eli siis olin tatamilla lauantaina harjoittelemassa hieman tuota kisatouhuakin. Tämän lisäksi minä ja minun pakottamana myös Heidi toimi siellä kisoissa avustajina, eli toimitsijoina.

Pöytäkirjanpitäjä sekä ajanottaja

Maanantaina olin karatetreeneissä samoin torstaina ja perjantaina... lauantaina kisat kesti aamu ysistä melkein siihen ilta ysiin enneku päästiin pois. Alkuun oli tietty junioreiden sarjat, joiden aikana pidimme tuota pisteenlaskua ja ajanottooa kasassa. Yhdeltä oli lounas ja kahdelta alkoivat sitten ne avoimet sarjat.

Pakko nyt todeta se seikka, etten ole kilpaillut sitten reiluun 6 vuoteen ja karate mitä täällä treenataan on aivan eri tyylisuuntaa mitä itse olen yli 10 vuotta tahkonnut. Eli jännitti kyllä ihan hulluna kun ihan vieraalla maalla siinä olin pyörimässä

Ekana kävin tekemäs kataa. No minuthan oli laitettu heti alkuun SP Karate klubin puheenjohtajaa (ja niiden suurinta kultatoivoa) vastaan, joten aika selvää oli et ihan sama mitä siä kävisin tekemäs nii ei paljoa rakoa olis mun voitolle. Parhaani tein ja hyvällä spiritillä kävin kataa näyttämässä ja ainakin huusin "kiait" kovempaa kuin kukaan muu kisailija, oli sit mies tai nainen.

Pronssia tuli katasta kuitenkin, eli ei se nyt ihan täysin penkin alle mennyt kuiteskaan...

Vaikutti siltä, että näiden muiden tyylisuuntien tapa tehdä kataa on hyvin erilaista kuin meillä. He painottavat eri asioita ja tuomarit arvostelevat tietenkin sitten myös eri tavalla. Sain kuitenkin kommenttia että mun kata on todella jämäkkää, vakaasti ja tosissaan tehtyä, eli Kimura Shukokaita miun mielestä! Pakko siis olla tyytyväinen!

Suojat päälle ja valmiina matsaamaan!

Ekana oli naisten avoin sarja, jossa olin eka matsaamassa jonkun toisen seuran edustajan kanssa. Hän oli minua vanhempi ja itseasiassa poikkeuksellisesti saman kokoinenkin vaikka aasialainen olikin. No itsellä oli sitten peli ihan hukassa kun piti muka päähän lyödä mutta sitten ei saanukaan päähän lyödä kun siitä sai varotusta vaan liian kovasta kontaktista... ei mitään vahinkoa tullut kenellekään mutta piti mun sit vaan lopettaa se päähän muksinta. Matsin hävisin vaikka jonkun pisteen sainkin haalittua. Onnellinen olin et pääsin pois sillä olo oli tosi huono johtuen jännityksestä ja kuumudesta jotka korreloituivat sitten oksupäänsärkyhuimaukseen.

Tässä joukkueottelua... minä vastaan oman seuran edustaja.

Sain onneksi sitten huilia ihan kunnolla ennen mun viimeistä kisasuoritusta, joka oli naisten joukkueottelu. Heidi hoivas mut kuntoon hyvällä juomalla, suklaalla ja särkylääkkeillä, joten olin valmis ja huomattavasti vähemmän jännittynyt kun pääsin tatamille. Vastaan asettuikin sitten omasta seurasta tullut tyttö, joka oli sit päätä lyhempi ja varmaan puolet kevyempi. Siinä sitten reippaasti vaihdettiin lyöntejä ja potkuja, mutta omani menivät kivemmin perille ja matsi päättyikin sit komeasti mun voittoon. Valitettavasti mun joukkueen muut matsit meni tasan tai häviöön, joten kultaa ei saatu.

Hopea ei ole häpeä!

Joukkuehopea ottelusta ja henkilökohtainen pronssi naisten avoimen sarjan katasta... ekat kisat yli 6 vuoteen... vieras maa ja vieras tyylisuunta... pakko siis myöntää et ihan mukavaa treeniä oli noi kisat. Ihan vielä en lupaa lähtee seuraaviin kisoihin kuiteskaan, sil toi on kuitenkin aika rankka rupeama ja vie aikaa kohtuullisen hyvin. En kuitenkaan kiellä etteikö olis ollut mukava lauantai!

Oho! Kuis ny näin pääs käymään...

Sunnuntaina vuorossa oli sitten rentoutumista, eli nukkumista pitkään... hyvää ruokaa... shoppailua ja ainiin parturi. Halusin kokeilla jotain uutta. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Ihan on omaa tukkaa tää! Oikeesti! No ei ainakaan naureta siellä!