Pikkuhiljaa alkaa mielen vallata ajatus siitä että Singaporeen lähtö onkin todellista ja hyvin nopeasti edessä... enää viisi päivää ja sitten vaihtuisi maisema aika dramaattisesti.

Eilen pidin läksiäisiä, joihin osallistui lisäkseni noin kymmenisen ihmistä. Booli oli ja meni samoin kuin myös tarjolla ollut ruoka. Varsinkin Anna-Leena Härkösen reseptillä kyhäämäni tonnikala-aurajuustopiirakka oli tykätty. Mauri Pekkarisen mustikkapiirakkakin meni parempiin suihin vaikka se ei onnistunutkaan ihan niin hyvin mitä olisin halunnut. Mutta siis millään tavisten resepteillä ei kuitenkaan kokkailtu :D

Jooh... siitä boolista. Väkevää oli ja suunmyötästä ihan siihen malliin asti, että aika tuiskeessa tuli rymyttyä sitten jatkoille baariin. Jonotettiin muutama minuutti GM:ään sisälle ja siellä menin vielä sen virheen tekemään jotta join vielä yhden melkosen tujun drinksun. Sitten havahduin, siirryin vesilinjalle ja aloin pysymään paremmin pystyssäkin. Siitä oli suuri etu varsinkin siinä vaiheessa kun tuli tanssittua Suomi-puolelle hieman pöydillä.

Pilkkuun asti viihdyttiin, jonoteltiin takkia narikasta, sitten Heseen, jonotettiin ruokaa tiskiltä, sitten kirkkopuiston tolpalle, jonotettiin taksia ja vettä sateli... hyvin alkaneen jonotusputken katkaisi ikävästi paikalle ilmaantunut taksi joka kyyditsi sitten takaisin kotikonnuille. Ei edes kauhean pahasti kerinny paleltuu. Jonkin aikaa sitä jakso viä kämpil kukkua ja nukkumatti saavutti tämän juhlian siinä kuuden pintaan aamusta.

Huisin mukava ilta oli ja siitä oikein suuri kiitos kaikille osallistujille! Ootta oikeesti ihanimpia ikuna!

Tää sunnuntaipäivän alavireisyys johtuu toki krapulasta mutta myös pirunmoisesta flunssalimanuharäkätaudista mikä onki tässä jo tovin ollu kimpussa. Tuntuu, että siirtyminen lämpimämpään ilmanalaan voisi tepsiä. Mutta samalla sitä tajuaa alavireen myös johtuvan siitä että sitä on tullu sanottua hyvästejä todella tärkeille ihmisille... se ettei nähdä lähes puoleen vuoteen ottaa koville. Äiteen saatoin bussille ku se lähti viettää syyslomaviikkoa Turkin lämpöön ja kyynel siinä oli silmässä ite kullakin. Taitaa tämänkin vahvan naisen sisällä asua ihan kauheen nössö :P 

Noh pakkailut jatkuu ja samoin myös kämpän tyhjentäminen. Ensi viikon aikana sitä tulee hyvästeltyä vieläkin enemmän ihmisii, joten ei se tästä ainakaan siltä osin helpotu... mutta katse on suunnattu eteenpäin ja kuulema sieltä Sporesta saa myös pidettyy yhteyttä joidenkin kummallisten internettien ja matkapuhelinten kautta. Se on jännää se.

Tässäpä tää, tyhjä on pää...