Ihanasti oli päivä alkamassa siten, että mun piti herätä kahdeksalta vastaanottamaan putkimiestä ku ovi on lukos eikä oo mitään ovikelloa... no heräsin sit siinä ja eiku tulvivaan keittiöön laittaa kahvivedet kiehuu. Sieltäpä löyty seuraa! Nimittäin ihkaoikea (lähes)elävä TORAKKA! Makoili kivasti siinä vesilammikon vieres selällään ja sätkytteli... hyh-hyh! Ei siis oikeesti tehny mieli mennä mihinkää lähelle, oli sen verta iso ja ällö otus:

Jätin sen omaan rauhaansa ja eiku oottelee putkimiestä, joka saapui sitten reippaasti jälkeen yhdeksän. Eli olin siis herännyt aivan turhaan. No putkimies puhuu siinä jotain muka englannin tapaista kieltä ja mie ohjaan sen keittiöön. Päällähän oli yöpaita ja aamutakki. Osoitin putkee et toi pitäs korjata... no tää mies soittaa paikalle toisen miehen ja täs vaihees Heidikin on yöpaitasillaan ylhäällä ja ihmettelemäs touhuja ja kauhistelemas torakkaa. Urheena tyttönä Heidi sumutti hyönteismyrkyllä torakan autuaammille metsästysmaille, my hero!

Kohta sit ne kaks putkimiestä tulee tenttaa meitä ja et joo puhutteko mandariinikiinaa? Siltähän me just näytetään... herrat ottaa puhelimitse yhteyden johonkin englantia puhuvaan naiseen joka sit kertoo et putki korjataan joten ulko-ovi pitää jättää auki putkimiehii varten. Tämä ok ja sitten hetkeä myöhemmin kun paikalle tuli kolmas putkimies ja aikaa kulu muutama tunti nii alkohan se vuoto loppua ja vesi pääs tulemaan vaan sille tarkoitetuista paikoista! Kiitos ja kumarrus!

No putkimiehet siit häipy ja me saatiin vihdoin taas vettä nii eiku paikalle tulee Chi Yonh ja kaksi muuta opettajaa: Dominic ja Banya. Me siin edelleen yöpaitasillaan tervehditään ja luvataan laittautua valmiiks koulun esittelykierrosta varten.

Meillehän lyhyin reitti kouluun kulkee iloista oikopolkua. Ei siitä sen enempää. Kuva kertoo kaiken tarvittavan.

Beware of Snakes

Ekana siitä sitten Singapore Polytechnicin sokkeloihin ja lähimpään food courtiin aamupalalle. Oltiin siin suu auki et kui nää toimii ja mistä saa mitäkin ja huh?!?

"Siis WTF, oonx mä vaan liian blondi vai onko tää jotenki oikeesti vaikeeta?"

No syötiin sitten Pasta Bolognese, joka makso 1,5 euroa. Ei paha varsinki ku mukaan tuli kanakeitto ja opettaja makso meidän limsat...

Kunnon tankkaus olikin tarpeen kun sitä kampusaluetta onkin muutama kilometri ja niitä portaikkoja ja sokkeloita ja eri taloja!!! Ilman navigaattoria ollaan muuten NIIN eksyksissä että! Mutta siis kiltisti seurattiin opettajia ja nyökyteltiin vaan ku paikkoja esiteltiin. Ihan hulppeita tiloja on toki, et ainakin puitteet on kunnossa.

Johtopäätös: SP, eli Singapore Polytechnic on ihan mesta paikka! Perustelut: kampuksella on muun muassa oma Pizza Hut, Subway, KFC, kirjakauppa, rahannostoa varten automaatit, uima-altaat, kuntosalit, kahvilat, kirjastot, lounget, tietokoneluokat, urheilukentät ja -hallit... nii ja siis mäkkikin on tos ihan lähellä ja kaikki ruoka on niin halpaa!!!

No jotta kuuma ja väsyttävä päivä ei olis ihan niin helppo niin pitihän sitä lähtee sit vielä hoitaa byrokraattisia asioita keskustaan hallintorakennuksille. Eli mentiin hakemaan oleskelulupa maahan opiskelupassin muodossa. Kivasti siis kaikki mikä pysty menee pielee, meni pieleen ja saatiin jonotella ja odotella ihan urakalla ja sitten viä maksujärjestelmätietokonekin kaatu jne. kaikkee "pientä" joten meidän reilu kuukausi sitten etukäteen varaamasta aikaa säästävästä online tapaamisesta oli ihan sikana hyötyy: tapaaminen oli klo: 14 ja klo: 16 mennessäkään ei ollut valmista.

Opettajat koki parhaaks viedä meidät poloiset sitten haukkaamaan hiukopalaa. Yhdes ostoskeskuksessa oli sitten paikka mis piti olla hyvää italialais-kreikkalaista ruokaa. Mentiin ja tilattiin pizzaa ja pastaa:

Heidin pizza

Minun syömä pasta oli ihan okei, hieman laiha kastike ja mauton se oli mut siis ei mikää älytön. Kuvassa siis Heidin pizza jota odotettiin vaik miten kauan. Opettajien pizzat sisälsi pilalle mennyttä katkarapua joista niille tuli hieman oksu-olo. No tarjoilijat oli jotain lapsityövoimaa ja ne ei edes tieny ruokiensa nimiä tai sitä kuka oli tilannu mitäkin... huh-huh! Mutta loppujen lopuks päästiin elossa pois ja saatiin ne opiskelupassitkin

Että upee päivä! Kaikinpuolin! Koko homman kruunas sit viä kämpiltä keittiöstä löytyvä lisko joka siis oli ihan saakutin iso ja vikkelä veitikka. Aiheutti hieman hysteeristä kirkumista... no tässä sen alakerrassa asustava pikkuveli viä kaikkien iloksi: