Hello! Onpas täs kulunnu jonki aikaa ku on ollu tarpeeks wörkkivä netti alla ja mahdollisuus kirjotella. Päivään tän kirjotuksen edellisen viikon puolelle koska tää koskee kumminki Singaporea, eikä vielä Filippiinejä.

Loppuviikko meni enemmän viihteen merkeissä, eka oli vuorossa Marina Bay Sands, jossa oli huikee casino ja tietenkin hieno ostoskeskus. Mitään en ostanu ja pelasin vain noin 6 eurolla jolla voitin saman verran, eli plus miinus nolla. Ihan kiva. Treffasin tosissaan Panua ja Aulia tuol casinolla ja Panu vähä kokeili rulettia ja 3 kortin pokerii, mutta ei mitn hirmuista uhkapelaamista oikein silläkään saralla.

Yövalaistu Marina Bay Sands

Eihän se oo ostari eikä mikään jos ei siin oo omaa jokea ja gondoleita

Kuitenkin sen verran hyvässä hengessä oltiin casinolla, et päätettiin lähtee juhlistaa muutamille olusille Clarke Quay:lle jossa sattui olemaan kuuluisa Ladies Night. Päästiin siis Aulin kaa ilmaseks sisään baariin, joka oli tästäkin blogista tuttu The Arena, jossa saatiin myös ilmasta drinksua. Panu makso kiltisti siään ja sai muutaman juomakupongin. Live bändi veti R'nB tyyppistä settiä ja melu oli kova. Mentiin sit siitä vähän chillimpään istuskelumestaan ottamaan Tigeria. Siäki oli livemusaa mutta enempi rokkia. Ihan hyvät meiningit oli kyllä ja ilta venähti kohtuullisesti...

Perus Clarke Quay -meininkiä

Kuten arvata saattaa dagen-efter oli sit aika rauhallista menoa. Itekseni siin keräilin luuni ja päädyin syömään lounasta KFC:lle eli perus cheese-fries ja kanaa. Sit kävin Bugis Streetil ostamassa postikortteja ja merkkejä ja ihan vaan kattelemassa meininkiä. Siittä sitten valuin takas hotlalle... mut hei, kävinhän mä elokuvis. Vivo Cityn legendaarises Golden Villagessa kävin tsiigaa Chronicle -nimisen leffan, mikä oli ihan ok.

Hotlan ravitseva aamupala: suklaamuroja, appelsiini ja kahvia. Toi yks hedelmä on vaa koriste...

Perjantaina lähettiin sit käymään Malesian puolella Johor Bahrussa. Otin tietty Panun ja Aulin messiin. Rajalla oli sit pikkasen vaikeampaa päästä etenee ku sillon ku oli vaihdos ja oli se väliaikainen oleskelulupa Singapores. Jouduttiin byrokratian hampaisiin ja virkaintoisten virkailijoiden käsiin, mut selvittiin kuin selvittiinkin läpi molempiin suuntiin. Johor Bahrun (tuttavallisemmin JB:n) upee ostari oli nyt vaa valitettavasti rempas nii ei ihan osannu niin hyvin suunnistaa. Löydettiin me tarvittavat kumminki, eli ruokaa ja kynsistudio. Siihenhän sitä oli hyvä lopetella Singaporen osuus ja alkaa suunnata kohti tuntematonta... eli Filippiinejä. Siitä lisää joskus myöhemmin.

Sinininen on varvas!

Eli kuten otsikkokin jo kertoo, meitsi rakastaa Universal Studios Singaporea! Oli kyl sillo viimeks kurjaa ku ei puisto kerinny valmistua, mutta nyt kun sinne pääs niin aijai ku oli hienoa!

Mentiin siis Gadin ja Panun&Aulin kanssa Sentosan saarelle, missä toi Universal Studio sijaitsee. Käveltiin sinne VivoCitystä ku nykyää sekin on mahdollista ja oikein maisemareittiä.

Hienot on maisemat ku suuntaa Sentosaan!

Ku päästiin perille, oli tietenkin aurinko jo hyvää vauhtia porottamassa, joten lämpötilan suhteen ei kyl ollu valittamista - tarkeni! Sisään Universal Studioille makso noin 42 euroa ja sillä rahalla pääs sitten kaikkiin laitteisiin ja paikkoihin. Elokuvateemat olivat: Madagascar, Jurassic Park, Waterwold, The Mummy, Shrek, Battlestar Galactica ja The Transformers. KAIKKI laitteet oli nyt siis vihdoin auki ja testattavissa. Meidän onneks oli vielä hiljanen kausi ja työpäivä, joten ei oikeestikaan joutunu paljoa jonottelee missään.

Jurassic Park Rapids Adventure - märkää kyytiä!

Egyptiosastolla oli hulppeat puitteet ja muumiota jahdattiin sisävuoristoradalla.

Kyllä sitä tunsi ittensä aika lapseks taas ku oli niin innoissaan kaikesta. Jokaiseen laitteeseen piti päästä, vaikka miten ois hirvittäny. Onneks Gad oli käyny tuol puistossa ennenkin nii se ties aika hyvin et mikä on hyvä järjestys koluta paikkoja. Ei menny pää liikaa pyörälle, mutta kyllä siihen koko päivä meni. Koko poppoo pääs nyt kokeilee ensi kertaa myös kohuttua The Transformers -kyytiä mis yhdisty siävuoristorata ja huikeet 3D-teräväpiirtoefektit. Vähän meinas tulla oksu-olo ku piestiin nii täpöllä Decepticoneja.

Jokaisen nörttipojan (ja tytön) päiväuni.

Kun oltiin kieputtu tarpeeks, käytiin vähä haukkaan murua rinnan alle New Yorkin tunnelmassa ja jatkettiin sit viä muutaman laitteen kautta katsomaan Waterworld showta. Siinä oli siis sellanen  linnake-juttu lavastettuna siit elokuvasta ja oikeet näyttelijät teki hurjia stuntteja maassa, vedessä ja ilmassa. Mukana oli myös pyrotekniikkaa ja alkulämmittelys sa yleisökin aika hyvin kastuttua. Lyhyesti sanottuna Waterworld elokuva ei välttis ollu kummonen mut toi show, se oli side!

Mie ja Gad vakavina jonottamassa.

Lähettiin pois joskus siin kuuden pintaan, joten kyllä sitä sievoiset 6-7 tuntia tuli hyörittyä ja pyörittyä juu... ja alko nälkä yllättää. Panu ja Auli suuntas suoraa takaisin hotellilleen ja me jäätin Gadin kanssa syömään Carl's Juniorin ihkuja supermättöhampurilaisia. Takas Gadi luona oltiin joskus klo 23...eli pitkä päivä, väsynyt mutta onnellinen matkaaja.

Ja tää on just niin ihanata herkkua miltä se näyttääki!

Hyvin nukutun yö jälkeen Jordan tuli hakee mua Chinatownista, että voitais mennä yhdes lounaalle. Pääsin siis jälleen kerran ihastelemaan Jortsun ajotaitoja ja varsinkin sitä miten pirun näppärästi se osaa parkkeerata auton. Mutta siis täällä Singaporessahan autot on automaattivaihteisia ja niissä tuntuu olevan peruutustutkat jne. vempaimet jotka saattaa vähä helpottaa.

Oli pakko ottaa kuva tästä Tintti-kaupasta... sarjassamme mitä kaikkee jännää voikaan Singaporesta löytää. Niin ja täähän sijaitsi loogisesti Chinatownis.

Ruokapaikaksihan valikoitui Jortsun lemppari steam-boat buffa joka on siis paikallista sapuskaa jota ite keitellään sit siin pöydän keskel. Keitettäviä ruokalajikkeita saa sit ite tilailla minkä nyt jaksaa syödä. Buffalista sisälsi kaikkee aasialaista ja niin jönnää. Jortsu oli aivan tulessa, minä en nyt ihan niin paljon.

Tässähän ne ruokalajikkeet odottaa pataan pääsyä.

Syömisen ammattilaiset osaa tänkin homman hirmu hyvin: padasta kalastellaa itelle makupaloja ja sit keitto.

Jordan aisti ehkä ettei multa ihan täysin lähteny nälkä tos buffassa, kun en ihan kauheena uskaltanu maistella juttuja ku ne vaikutti vaan aika limasilta ja merellisiltä ja tulisilta sekä yhtä että aikaa. Otettiin suunta sit länkkräialueelle, eli Holland Villageen jossa oli aivan uskomattoman herkullinen jätskibaari! Käytiin samal reissul vähä kaupassa kattomassa harvinaisia alkoholijuomia ja sit lähettiin hakemaan miun pomo Panu vaimoineen (Auli) hotellilta, jotta saatais ne kesustaan syömään ja sit kerittäis New Asia Barin näköaloja ihastelemaan Happy Hourin aikaan.

Makuina: sitruuna-sorbetti ja banaani-brownie (Yellow Brick Road). Kotitekoista jädeä!

Mikäs se siä hyllyllä pilkistää? Aika hoocee...

Sillä aikaa ku venattiin Panua ja Aulia niin vietiin Jortsun äitin auto takas Jortsun äidille. Oli kyl kiva nähdä häntäkin, edes pikaisesti. Kerettiin vähän vaihtaa kuulumisia kun saatiin häneltä kyyti Funanin IT-kauppakeskukseen. Sielt ostin sit pienen sievän hiiren ja siinä Swissotelille mennessä (sen yläkerras on se New Asia Bar) kävin viä shoppaan omalle äipälle tuliaiseks sen pyytämää hajuvettä. P&A olivat jo omatoimisesti osanneet baariin asti ja tavattiin sit siä yläällä bissen merkeissä. Bisse oli Tigeria ja varsin maukasta, joten aika menikin siin sit ihan rattoisasti. Sit piti alkaa lähee kun Jortsul oli viä lento illalla ja mun piti tavata Gad jonka luo punkkaan pari yötä.

Minä, Jortsu ja etualalla iso-Tiger!

Kyllähän sitä ihan ehjänä ja hengissä päästiin perille, vaikka se lentomatka olikin raastavan pitkä ja tylsä. Nukkua koitin parhaani mukaan, mutta silti ei riittäny unta koko matkaksi.

Pahintahan mulla oli noilla lennoilla pohjoismainen terrori... ekal lennolla siis vieres istu suomenruotsalaisia, jotka siis ymmärtävät suomea mutta puhuvat siin vieres sit kokoajan ruotsia ja perhekoko oli vanhemmat + kolme lasta ikäluokka 5-12. Mut onneks niillä tuntu kaikki menevän just niinku Strömsössä.

Tälle pidemmälle lennolle Amsterdamista Singaporeen sattu mun viereen tulemaan sit tanskalaisia... perhe sekin eli vanhemmat ja 2 lasta jotai 8 ja 16. Eihän tässä mitn nii pahaa paitsi et siis se tanskan kieli. Se on sillai semijännää kuunnella. Mut onneks mul oli korvatulpat ja nukkumista varten silmälaput niin selvisin, vaikka lentoyhtiö koitti tahallaan tehä mun matkasta jäätävää tarjoamalla siis aivan ylenpalttisen ihanaa ruokaa. Tein siis sen virheen et ilmotin ennakkoon että mieluiten laktoositonta ruokaa... no sain siis erikoisruokaa joka tarjoiltiin aina vähän ennen ku muiden tavisten ruoka. Oli musta vaan jännää ku koneessa tarjottiin illallinen ja aamupala, jotka muille olivat pasta ja sit munakas niin mulle se oli kummallakin kerralla limasta kanaa hernetapenadella, mautonta muussia ja sit pieniä papuja. Ois ollu hirmu ihanaa jakaa kuvallisella kerronnalla se ihanuus teidän kaa mutta mä en vaa pystyny... olin liian järkyttyny.

Kentälle mua vastaan tuli Jordan! Se oli (äitinsä) autolla liikentees ja tarjos mulle kyydin hotlalle, jossa kävin vähän virkistäytymäs. Sit suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen lähettiin ettii ruokapaikkaa. Hotellini sijaitsi ChinaTownissa, mutta taas kerran kuvat kertoo aika paljon. Lupaan lisäillä niitä heti kun saan vähän enemmän kaistaa käyttöön, nyt ei vaan viä riitä netissä potku.

Kovin oli kiinalaisen näköinen hotelli... ja ihan uus vielä!

Hotellissa on käytävä.

Ja itseasiassa vasta tässä mun punaisen huoneen punaisella ovella tässä punaisessa hotellissa iski tajuntaan yhtäkkiä sellanen Hohto olo....

Loppupeleissä eilen löydettiin hyvää ruokaa VivoCitystä, söin ihanaa sweet 'n sour kalaa ja sit sain taasn pitkästä aikaan kunnon lime-mehua! Täytyy myöntää kyl et eilen oli siis tosi väsy... ei oikein meinannu jaksaa tehä mitn. Mut tänään on uus päivä ja uusia kujeita tiedos. Meen tästä treffaa Jortsua tonne ala-aulaan ja sit mennää varmaan... no syömään tietenkin! Tänään illasta mun pitäis tavata sit Gad, jonka luo meen punkkaa pariks päiväks. Saas nähä mitä täst viä tulee ;)

Hapanimelää kalaa, riisiä ja vihanneksiä... ihan kelpo mättö.

Töttöröö!

Ihmeiden aika ei ole ohi. Olen nimittäin saanut mahdollisuuden lähteä 2 viikon lomalle töistä ja talvea pakoohan tässä on päästänä. Suuntana on siis viikon verran Singapore (vanhojen muistojen verestäminen) ja sitten viikon verran Filippiinit (jotain uutta ja jännittävää).

Nyt on tietenkin menossa se matkan mielenkiintoisin ja mullistavin osuus, joka on luonnollisesti lentäminen. Oma matka on suunniteltu seuraavasti: klo 18 Helsingistä Amsterdamiin josta klo 21 kohti Singaporea. Perillä Sporessa ollaan sitten huomenna sunnuntaina joskus viiden pintaan... mutta mitä aikaa? Paikallista? Suomalaista? Suomenruotsalaista? En tiedä. Luvassa on siis kunnon treeniä istumalihaksille ja takuulla nautinnollisia lentoaterioita! Ai ihanuus! Ootte kaikki varmaan NIIN kadeja että!

Huomioikaa myös että 10 päivän sääennuste on luvannu sekä Sporeen että Filppareille sadetta ja sadetta ja vähän vielä sadeta.. tosin saattaa olla ukkostakin, jotta sellaseen riemuun sitä olis niinku tarkoitus mennä. No ainakin on lämpöisempi kuin täällä. Sen rusketuksenkin meinaan kyl saada vaikka sitten väkisten (solariumissa) prkele! Kohta pääsee koneeseen ja jää tää dataaminen ainakin hetkeks pienemmälle huomiolle. Näillä erää kiitos ja kuitti!

Nonniin, johan siitä on jo aikaa kun oon saanu jalkani taas kerran tukevasti Suomen kamaralle. Täytyyt todeta, että mitä kauemmin aikaa Sporen-seikkailusta kuluu niin sitä enemmän se aika vaan tuppaa kultaamaan niitä muistoja ja välil vanhan tekis mieli lentää takas sinne suuntaan vähän fiilistelee... Ihan ymmärrettäväähän tämä on ja normaalia?!? Toisaalta Heidi oli sitä mieltä ettei sen ihan äkkii kyl tekis mieli lähtee takas. Koitan täs ny kuiteski vähän kertailla niit tunnelmii mitä oli kun Suomeen palasin maaliskussa 2010.

Tärkeintä oli että Rubbe selvis ehjin nakoin kotiin!

Matka itsessään meni ihan suhteellisen kivuitta. Mitä nyt tietenkin oli ihan hullu väsy ja puutuminen. Kaikki se jäi nopeesti takas kun Helsinki-Vantaalla oli vastassa isi ja äippä Ihan parhautta!! Oli siis NIIN ihana nähdä porukoita pitkästä aikaa! Itkuhan siinä tuli, mutta tietenkin hyvässä... Olin muuten nähnyt unta aijemmin että kentälle mua vastaan ei tullut kun siskon ihana pikkujapsi-Tuike joka oli ihan tärpättämäs lentokentän ihmeissä eikä se ees tunnistanu mua. Onneks uni ei käyny toteen... lentokentäl ei muuteskaa saa varmaan koirat juosta vapaana

Faktahan oli se, että Sporen +30 asteen helteistä laskeutuminen pkl-seudun pikkupakkasiin oli pienoinen shokki. Ite kyl naitin ihan tosissaan siit ettei tullu het ällöhikipaskaolo kun astu pihalle vaan oli oikeesti raikasta! No äkkii siin olis tietty tullu oikeestikin tuskasen kylymä ellei äippä olis tuonu mulle paksumpaa takkia ja Ugg-saappaita

Kinoksia, kinoksia...

Kotiin Laukaaseen päästyäni tietenkin näin rakkaan siskoni Riikan, hänen sulhonsa Vesan ja heidän koiraleidinsä Tuiken ja Viiman!!! Ihanaa-ihanaa nähdä kaikkia taas! Ja päästä rapsuttelee niit sulosii koiruuksia! Tuike ei alkuun muka tahtonut tunnistaa mua vaan oli vähän arka, siis niinku jonku pari minsaa, mut sit taas oltiin ylimpii ystävii. Viima oli itse ihanuus heti alkuun ja sain paljon koirapusuja! Äkkii siin kotiutu kun sai äipän ruokaa, pääs happihyppelee talvisessa kotimaisemassa ja sai saunoa. Arki tuli vastaan kans aika nopeeta kun olin delegoinu iskälle mulle vuokrakämpän hommaamisen ja hänhän oli tehny työtä käskettyy ja mua odotteli Rautpohjas sellanen tyhjä pieni 25m2 yksiö.

Mie ja mummo (isänäiti)

Päätettiin sit iskän kaa lyödä kaks lintuu yhdellä kivellä ja lähtee Tornioon moikkaa mummoa sekä käymään Haaparannan Ikeassa etsii kämpille huonekaluja. Oli todella onnistunut reissu pohjoiseen: mummoa ja Eija-tätiä oli huikeen kiva nähdä ja esitelmöidä heille Sporen reissun saldoa kuvin ja videoin. Myös Ikeasta löyty paljon kaikkee kivaa omaan kämppään. Täydensin asuntoon tulevaa tavaramäärää sitten vielä "pakollisella" elektroniikalla ja keittiökoneilla. Mukavasti ja nopeestihan sitä sit opiskelija on taas peeaa ja velkaantunut. Hyvin mukavaa oli kun Riikka oli järkänny mulloe tervelulo-bileet joissa oli sit kamuja joita oli myös kerinny olla jo ikävä. Ilta oli vallan hauska ja meni myöhään.

Edellisen asukkaan jättämät "yllärit" kaapin takana.

Huhtikuussa pääsiäisen jälkeen palasin takas töihin ja sain samaan syssyyn hommattua itselleni työharjoittelupaikan syksyksi.  Kesäkuussa pääsin sitten muuttamaan isompaan ja halvempaan yksiöön Koasille, Humppaan joten pikkuhiljaa elämä vaan normalisoitu ja Singaporessa oleminen alkoi tuntumaan vain kaukaiselta muistolta. Hienolta muistolta. Sen hirveen lumimäärän sain kokea myös nahoissani pihaa kolatessani muta onneks kuitenkin kesällä oli täälläkin kelit ihan Sporetasoa.... olispa vaan se ruokakin tääl yhtä halpaa.

Nyt sit onkin jo syksy. Kaks viikkoo sitten alotin tän työharjoitteluni Jyväskyläs sellases firmas ku Ace Revolutions: www.acerevolutions.com/ Oon tykänny mielettömästi olla täällä. On ihan huikee ero edelliseen työpaikkaan verrattuna. Kohta alkais koulussakin ne pari vikaa pakollista kurssia mitä on jääny suorittamatta. Niin ja karatea oon koittanu käydä muksimassa taas vaihteeks. Ettäpä tällaista, elämä on!

Eli viimosia hetkiä Singaporen maisemissa ajattelin tässä nyt kertailla kaikkien teidän huviksi ja iloksi.

Eka pitää sanoa, että paniikki oli aikamoinen. Yhtäkkiä kolahti et ihan kohta sitä joutuu tai siis pääsee vaihtaa maisemaa ja Spore jää taakse ainakin kohtalaisen pitkäksi aikaa jos ei lopullisesti.

Oli siis pakko ottaa ilo irti jokaisesta hetkestä. Carpe diem meiningillä ihmettelemään kaikkea mitä viä kerkeis. Ohjelmassa siis ainakin paljon kaikkia herkkuruokia, Singapore Flyer, kalaisa jalkahoito ja japanilainen illanvietto.

Tältä näyttää tyhjä Singaporen Flyerin koppi.

Päätin lähteä karatekaverini Gadin kanssa maailman suurimpaan ja kenties kuuluisimpaan (no ei ny varmaa muiden ku sporelaisten mielestä) maailmanpyörään, eli Singapore Flyeriin. 165 m korkealla käytiin. Sinisellä valolla valaistulla kopilla kierrettiin pyörä 20 minuutissa, ihailtiin maisemia ja oltiin vaa. Hinta oli kipeästi 15 euroa siittä lystistä.

Näistä maisemista kelpas nautiskella! Piti oikein äipälle soittaa!

Tiukan pyörän jälkeen otettiinkin sitten 10 minuuttia rentouttavaa kalakylpyä. Sellasii pikkusia kaloja altaassa jotka sit syövät sun jaloista kaiken kuolleen ihon ja muut epäpuhtaudet. Mulla vaan sattu olemaan jalassa sellanen sievoinen haava josta pikku kalaset söivät kaiken ruven irti ja sitten se vuoti verta ku syötävä... nimenomaan niiden kalojen syötävä. Ne alkoivat ihan riehaantumaan siittä haavasta ja verestä. Enää ei ollu kiva jalkakylpy vaan kivulias. Se loppu siihen. Tämän jälkeen vasta paikan henkilökunta kerto ettei saa laittaa jalkoja kalojen syötiks jos ne on haavasia. Pikkuvika!

Onneks mie en vähästä hätkähdä vaan laitoin vaan laastarii jalkaan ja porskutin eteenpäin. Vuorossa oli Kuala Lumpurin reissu ja sen jälkeen muun karateporukan kanssa japanilainen lounas sekä karaokea.

Lounas oli japanilainen buffa jossa sushit ynnä muut japanilaiset ihmeherkut mennä viiletti ympäri ravintolaa liukuhihnalla. Siitä sitten sai napsia mieleisensä setit pöytään ja mussuttaa parempiin suihin. Rohkeesti maistelin ainakin ankeriasta, mustekalaa, tonnikalaa, sushia eri muodoissa ja paljon sakea!

Japanilaiset herkut on samanlaisia kuin ko. maan asukit, eli pieniä ja ihmeellisiä!

Ehkä juuri tuon saken syystä tai ansiosta lounas venyi kolmituntiseksi. No oli osasyyllinen myös olut. Onneksi kyseiset ilojuomat vain avasivat sanallista arkkua ja lauluvirettä, sillä seuraavaksi oli vuorossa reilu kolmen tunnin karaoke-maratooni. Ihan kivaa oli, mutta todettakoot että laulajista kaikki muut paitsi suomalaiset osasivat ihan oikeesti laulaa. Minun ja Heidin laulu meni siinä rääkyessä ja siis alkoholin piikkiin... ehkä saimme sympatiaa ja myötähäpeää ainakin jos ei sitä ihailua ja kunnioitusta. Ainakin olimme ikimuistoisia!

Nämä ovat niitä hyviä laulajia... ja hyviä karatekoja!

Okei... japanilaisesta illanvietosta toipuneina huomasimme että päivämme Singaporessa olivat jo lähes luetut. Loppuaika meni paniikkiostoksia tehdessä ja muuten vaan panikoidessa. Ainakin matkalaukkujen pakkaus oli urheilujali jo itsessään. Ylipainoa laukussa reilu 7 kiloa ainakin eikä meinannu mennä kii muutaku päällä istumalla. Lopulta menivät laukut kii ja saatiin ne Suomeen asti.

Uuh! Ihana-IHANA Carl's Junior hampurilainen! Takuulla ehtaa tavaraa eikä mitää lightia!

Kyl täytyy todeta et olo lentokentällä oli jo vähän haikea. Kyl oikeestikin tulee ikävä joitain juttuja. No ei koulua, mutta ainakin niit kavereita joita sain... niin ja tota halpaa ruokaa! Säätilaa en kaipaa vaik nyt tääl Suomen räntätuskassa saankin vaeltaa. Niin ja mikä tärkeintä: kurssit meni läpi! Ei siis ollu ihan turha reissu noin akateemisestikaan katottuna!

Ihan pikkuruinen banana split meillä... ihana oli!

Kiitos paljon kun ootte jaksanu seurata mun blogia näin sankoin joukoin. En lupaa et tää on viimonen kirjotus... jatkoa siis saattaa seurata hamassa tulevaisuudessa. Olkaa valmiit ja olkaa hyvät tällä erää!

Olipas ihana viimonen viikko Sporessa. Alkuviikko meni viimoisissa karate-treeneissä ja vietellen viimoisia hetkiä kavereiden kanssa ihastellen Singaporen nähtävyyksiä, mutta niistä lisää myöhemmin.

Itse asiaan: Olimme varanneet matkan Kuala Lumpuriin, jonne suuntasimme linja-autolla keskiviikkoaamuna. Matka-aika oli reilu kuusi tuntia ja herätys aamulla joskun kuuden aikoihin. Sateen saattelemana suuntasimme kohti Maleasian kuulua pääkaupunkia.

Malesiaan matkataan tyylikkäänä luksusbusseilla!

No eihän siinä. Hyvin nukutti bussissa joten maisia en päässyt ihailemaan. Malesian tuntien siellä olisi näkynyt puita. Kuala Lumpuri taas oli aikamoinen epeli kaupungiksi. Singaporeen verrattuna sotkuisempi, meluisampi, saasteisempi ja kaaottisempi. Yhtä kuuma oli mutta ei läheskään niin kostea. Ihan hyvin puikkelehdimme matkatavaroiden kera taksiin ja hotellille.

Kuala Lumpurin juna-asemat ja junat ovat kämyisiä Sporeen verrattuna... ja huntunaisia täynnä.

Hotellilla emme kauaa kupanneet vaan suuntasimme syöpöttelemään läheiselle ostarille. Ruoka kun on vielä halvempaa kuin Sporessa niin pakkohan sitä oli lisäkiloja ahtaa vyötärölle. Pian syönnin jälkeen vuorossa olikin sightseeing retki ala Jordan eli Petronas Towers ja vielä isompi Kuala Lumpur Tower.

Tässäpä nää, kaksoistornit.

Tornit löyty yllättävän helpolla. Ne jotenkin pisti silmään tossa kaupunkikuvassa. Muuten tuntu et koko city sentteri oli vaan täynnä hotelleja ja länsimaalaisia turisteja. Niitä pyöri muutama näiden tornien kupeellakin.

Joku nolona turisteilee tornien edustalla.

Petronas tornien näköalapaikalle ei sit menty ku se ois maksanu liikaa ja se ei olis kuitenkaan ollu NIIN korkeella, ainakaan Jortsun mielestä, joten suuntasimme vielä korkeempaan torniin jonne makso vielä enemmän sisään... mutta ainakin samaan hintaan kuuluin kakkukahvin pyörivässä näköalaravintolassa.

Aika muikeat maisemat kakkukahveille, eikös juu?!?

Kaiken kaupoissa ja nähtävyyksissä juoksentelun jälkeen oltiinki jo niin puhki että kävimme vain syömässä iltapalaa ja ihailemassa Time Squar ostarin sisällä olevaa huvipuistoa. Sitten hotellille nukkumaan. Seuraavalle päivälle olisi vuorossa reissu vuorille.

Vuoristoon pääsee mukavasti viimeiset 3 kilometriä kaapelihissillä...

Tiedoksi kaikille: minä pelkään korkeita paikkoja. Olin siis syvästi iloinen kun päätimme ottaa noin 20 minuuttia kestävän kaapelihissimatkan ihan korkeimpiin korkeuksiin mitä lähistöllä oli, eli Genting Highlandsille. Siellä oli kuulema huvipuisto jossa olisi mukava käydä. Toivoin vain että hengissä pääsisi sinne asti.

Huvipuisto pilvien ympäröimänä ja sitten se Space Shot!

Itse huvipuisto ei ollut järin kummoinen mutta nautimme Heidin kanssa täysin rinnoin vuoroston viileästä ilmastosta ja kauniista maisemista. Vähän me hurviteltiinkin kun ei maksanu ranneke juuri mitään. Kotiinpaluupäivä oli edessä, joten palasimme takaisin KL:n ostareille kaunistumaan ennen paluuta hotellille ja lepoon.

Heidi ja Jordan iloisina Space Shotin jälkeen. Miuta ei naurattanut.

Okei kotiinpaluu ei sujunut ihan niin helpolla vaikka lensimme takaisin vain noin tunnin. Meinasimme nimittäin myöhästyä koneesta. Onneksi vain meinasimme. Pääsimme siis takaisin koti-Sporeen ja viettämään viimeistä viikonloppua.

Tätä blogitekstiä kirjoittelen siis jo lentokentältä. Viimoiset terkut kirjaan varmaan jo kotoa Suomesta. Kohta siis nähdään!

...maukasta?!? No ääh, en voi kyllä pokalla väittää että maukastakaan oli. Kyse on siis ruoasta, tarkemmin vielä hongkongilaisesta ruoasta, jota Jordan vei meidät nauttimaan tässä muutama päivä sitten.

Ensimmäinen ruokalaji oli limainen nyytti, sisällä katkarapua.

Kuningasajatus tässä lähtökohtaisesti oli tarjota autenttinen makuelämys meille suomalaisille taliaivoille suoraan ChinaTownin sydämessä. Jordanin valitsema ravintola oli mukava, tilava ja ennen kaikkea ilmastoitu. Ruoaksi oli kokonainen helahoito Hong Kong -keittiön antimia eli toisin sanottuna buffet. Hinta 11 euroa per pää.

Tämä limainen löllykkä ei ole mato vaan sianlihaa sisältävä jauhoinen... noh löllykkä.

Tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että muut ravintolat asiakkaat olivat 99% paikallisia, tarjoilijat puhuivat kiinaa ja esimerkiksi kuitit olivat pelkästään kiinaksi. Joten ehkä saatoimme Heidin kanssa ihan vähän erottua joukosta, jo noin pelkän ulkokuoren perusteella. Auta armias vielä kun minä pyysiin haarukkaa, niin johan olin silmätikkuna siellä! Mutta kun kattauksessa oli pelkät puikot...

Laskiaispulla? No ei vaan valkoinen pullamössö, jonka sisällä grillattu possumössö ;D

Meidän onnemmehan oli, että Jordan oli mukana ja hänellä on se kunnon singaporelainen ruokahalu: eli ainakin yksi söi buffettia kyllikseen! Niin ja toinen hyvä puoli on Jortsun kiinankielitaito. Tästä riemaistuimme varsinkin kun tarjoilijamme sai kuulla, että olemme niinkin eksoottisesta paikasta kuin Suomi! Pian tämän jälkeen asian tuntui tietävän sitten koko ravintola... kiitos Jortsu! Olimme sitten vieläkin isomman tarkkailun alla.

Tämä on uppopaistettua rapua, joka maistuu paistetulta muikulta. Heidin suosikki!

Voi onnea! Mehän siis riemurinnoin maistelimme näitä herkkuja. Kovan paineen alla muutama suupala upposi mutta mitään riemunkiljahduksia ei kyllä meidän pöydästä kuulunut. Heidi tykkäsi kyllä kevätkääryleistä ja minulle ei ihan kaikki ruokalajit aiheuttaneet kamalia pikkuoksuja, joten ihan onnettomia syöjiä emme olleet.

Maissijauholimapallo, sisällä possua päällä mätiä ja väri? Keltavihreä?!?

Pääsääntöisesti hongkongilaiset näemmä valmistavat ruokiaan höyryttämällä. Jokainen perusruoka-aines tulee kääriä jonkinlaiseen jauhotaikinaan, jotta saadaan oikeanlainen limaklönttimäinen tekstuuri. Ruoka-aines itsessään ei ole maustettu ja jauholima on... no jauholimaa eikä siis maistu millekään. Voimme tästä tehdä johtopäätöksen että ainakin nämä ruokalajit ovat siis terveellisiä. Pöydässä on sitten dippikippoja joissa on soijaa, chiliä ja majoneesia. Tää on sitä tee-se-itse maustamista!

Katkarapukevätkääryle

Minua ja Heidiä hävetti NIIN suunnattomasti kun emme oikein saaneet syötyä mitään koko buffetista. Varsinkin kun tämä buffet toimi siten, että tarjoilijat kantoivat kokoajan ruokalajeja pöytiin ja siten ns. vahtivat mitä syödään missäkin pöydässä ja minkä verran. Yksi tarjoilija pyysi Jordanilta oikein erikseen anteeksi kun ruoka on sellaista ettei neideille maistu. Olimme ihan että WTF. Vika ei ollut todellakaan ruoassa vaan syöjissä, joille limainen ruoka ei vaan maita.

Kananmunatorttu on jälkkäriä

Minä reippaana tyttönä lueskelin buffet-menua ja bongasin sieltä erikseen lisukkeeksi tilattavan annoksen possua hapanimeläkastikkeella. Se oli taivaallisen hyvää ja söin sen alta aikayksikön. Kuinka ollakaan, kun tarjoilija huomasi että ko. annos minulle maistui, niin hän omatoimisesti tilasi keittiöstä toisen samanlaisen annoksen. No senkin söin ilolla. Hyvää oli! Sitten vedimme jälkiruokaa.

Minä söin kummallista mustaa yrttivanukasta, joka oli jägermaisterinmakuista ja Heidi nautti mangovanukasta. Niin ja koko ruokailun ajan tarjoiltiin palanpainikkeeksi kuumaa teetä, jota join lasin ja sitten pyysin jäävettä. Heidi ja Jortsu puolestaan joivat kumpikin tätä teetä valehtelematta toista litraa!

Ruokailuun meni yhteensä aikaa reilut kaksi tuntia, jonka sinnittelimme suomalaisella sisulla hienosti. Kiitos Hong Kong ja anteeksi!

Hurjaa vauhtia on menny helmikuu ja nyt on aikaa kotiinpaluuseen enää muutama hassu viikko. Aika upeeta, eikös juu!

Kouluhommat saatiin pulkkaan tos helmikuun 19. päivä perjantaina kun oli viimeiset palautukset. Viimeinen kritiikkisessio oli 24. päivä keskiviikkona. Jännää oli tona vikana perjantaina kun meidät palkittiin koulun puolesta ilmasella ruoalla!

Seisova pöytä täynnä paikallisia herkkuja... oli enemmän paikallisten mieleen.

Kyl me Heidin kanssa tota ruokaa maisteltiin ja kovasti oltiin otettuja siitä et koulusta sai yhtään mitään ilmaseks ja niinku kiitoksena. Täs vaihees voisin vielä mainita sen että se kritiikkisessio oli yhtä tyhjän kanssa. Tuntu ettei opettajia kiinnostanu yhtää mitä mul oli sanottavaa tms. Tulokset kursseista tulee vasta maaliskuun puoles välis, eli Suomeen palataan tietämättä onko koko opiskelusessio tuottanu yhtää mitään konkreettista tulosta.

Tässä opettajamme näyttävät mallia siitä miten luokissa ei saa sakon uhalla  syödä tai juoda.

Tämä yllättävä vapaus kouluhommista jättikin sitten valtaisan aukon arkeen, elämään ja meidän tunnollisten opiskelijoiden sydämiin. Minkäs sitten teet siinä vaiheessa? No tietty teet niinku paikalliset, eli shoppaat. Ei oo muutakaan tekemista. Koti-ikävissämme suuntasimme sinne ainoaan kotoisaan paikkaan koko Singaporessa: IKEAAN!

Kotoisessa Ikeassa shoppaavat tietty kotoisasti myös Shaolin munkit. Huom. askeettinen pöytä!

Kun oltiin saatu lihapullia ja ehkä jotai kivaa pientä ostosta niin päädyimme takaisin kotiin. Reissun päätarkoitushan oli ostaa Ikean valtavia 30kg muuttolaatikoita, joissa voisimme postittaa osan maallisesta mammonastamme edukkaasti Malesian puolelta Suomeen. Itse laatikon pakkaaminen ja teippaaminen umpeen oli urheilusuoritus sinäänsä ja kun saimme laatikot ahdettua niihin ihaniin isoihin Ikean pusseihin niin voilà matka kohti Johor Bahrun postia saattoi alkaa. Tarkoitus oli mennä taksilla Johor Bahrun postiin ja postittaa laatikot jotka kummallakin painoivat reilu 15 kiloa. Loistava suunnitelma, mutta toteutus hieman ontui.

Oli kaunis perjantai aamu ja takana virkistävästi 5 tuntia yöunta. Ensiksikin normaali taksi ei aja kuin Singaporen rajalle. Ei se mitään. Roudasimme laatikoita hiestä märkänä, perässä laahaten yli Singaporen tullin bussiin josta sitten Malesian tulliin ja sieltä sitten ikuisuuksia jatkuvia käytäviä pitkin Johor Bahrun huikeaan City Squaren kauppakeskukseen. Tässä sitten törmäsimme ongelmaan kaksi: oli joku ihmeen muslimipyhäpäivä josta Singaporessa ei tiedetty yhtikäs mitään ja kaikki toimistot ja virkarakennukset ovat kiinni koko kaupungissa. Mitäs siinä sitten. Turisti-info kertoi että posti olisi auki seuraavana päivänä 8.30-13 että jos sitä silloin tulisi takaisin ja postittaisi...

No ei herranenaika sentään sitä jaksanut jumalattoman isoa pahvilootaa toista kertaa raahata läpi tullien ja julkisen liikenteen, joten päätimme jäädä Johor Bahruun yöksi. Tästä JB:ssä yön yli olemisesta oli ollut puhetta aikaisemminkin, joten loistavasti kaksi kiveä yhdellä linnulla. Eikun laatikoiden kanssa syömään ja sitten etsimään internetkahvilaa, jotta voisimme varata hotellin edukkaasti netistä.

Hotel Grand Paradise, varmasti nimensä veroinen.

Vaikka vanha kunnon Grand Paradise olisi ollut nimensä puolesta loistava valinta ja sijaintinsa puolesta mainio niin majapaikaksi valitsimme vaatimattomasti viiden tähden Thistle hotellin. Sinne sitten Ikean laatikoiden kanssa taksilla, hikisinä ja vailla vaihtovaatteita tai muutenkaan mitään kovin viiden tähden habitusta. Yö ruokineen ja aamupaloineen maksoi noin 40 euroa per nenä. Joten ei paha.

Laatikkomme onnellisina viiden tähden Thistle hotellin viiden tähden sängyissä!

Kun laatikot oli saatu huoneeseen lepäilemään me meninne ostoksille hankkimaan vaihtovaatteita ja uimapukuja, jotta pystyimme nauttimaan hotellin palveluista täysin rinnoin. Lilluimme altaissa ja kävimme saunassa! Lopuksi söimme ihanan illallisen allasbaarissa:

Herkkupizzaa, bisseä ja kallista kivennäisvettä!

Mahat täynnä ja väsyneinä käperryimme sitten ihaniin pehmeisiin ja isoihin sänkyihin. Katsoimme elokuvakanavaa ja nukuimme maittavasti. Aamulla sitten hotellin aamiainen nassuun, check-out ja taksilla sinne postiin. Onneksi, siis ONNEKSI turisti-infon täti oli oikeassa ja posti oli auki. Saimme paketit lähtemään kohti Suomea. Tästä kaikesta inspiroituneina päätimme palkita itsemme 2h hieronnalla (1h jalka ja 1h kokovartalo) jonka kivuliaita seuraamuksia koemme vieläkin. Mutta siis olipahan reissu!

Ikean laatikkohan matkustaa tietenkin taksissa etupenkillä!